Olen lukenut, että pahimmat painajaiset nähdään heti alkuyöstä, silloin kun ensimmäisen kerran vaipuu untenmaille ja aivot rentoutuu ja "pääsee vapaaksi". Tämä teoria on kyllä kerran jos toisenkin todettu paikkansapitäväksi - monesti sitä herää todellisen pelon vallassa ja kauhusta kankeana juuri puolen yön aikoihin. Unessa ei välttämättä ole mitään järin ihmeellistä tapahtunut, mutta unen tunnelma on ollut piinaava syystä tai toisesta. Näin tapahtui minulle myös toissa yönä.

Olin isossa huoneessa. Huone muistutti meidän olohuonetta, mutta se oli korkealla kerrostalossa, varmaan jossain kuudennen kerroksen paikkeilla (oikeasti asutaan toisessa kerroksessa), ja pihapiiri oli myös täysin vieras. Outoa oli, että huone oli lähes tyhjä, seinän vieressä oli vain yksi lipasto. Ihmettelin asiaa hetkisen, kunnes aloin kuulla kovaa sateen ääntä. Menin ikkunan viereen ja säikähdin, kun siinä olisi pitänyt olla iso kuusi aivan ikkunan lähellä, mutta se olikin kaadettu. Huomasin, että useita lähialueen puita oli vastikään kaadettu, oksia lojui siellä täällä. Minua ahdisti tämä asia suunnattomasti, ja alas katsoessa myös huippasi - ennen kuusi oli ollut "turvana" heti ikkunan alla. Käännyin taas huoneeseen päin peloissani, ja huomasin pystyväni liikkumaan kuin vedessä. Tai kuussa. Sillätavalla hitaasti pomppien painovoimaa uhmaten. Se oli mukava tunne. Samaan aikaan tajusin näkeväni unta ja otin tilanteesta ilon irti ja pompin ympäri tyhjää huonetta kuin lapsi pomppulinnassa. Yhtäkkiä muistin lukeneeni selkounista ja mietin, onko tämä nyt sitä selkounta. Muistin lukeneeni, että kokemus voi olla pelottava, kun ei ihan hallitse tilannetta eikä oikein tiedä mikä on totta ja mikä unta, ja uneen voi ilmaantua pelottavia asioita. Samalla huomasin hypänneeni niin lujaa, että olin menossa asunnon katon läpi seuraavaan kerrokseen kuin aave, ja panikoin. Olin varma että seuraavassa kerroksessa minua odottaisijoku kammottava näky. Ruumis tai jotain. Aloin räpiköidä ja riuhtoa itseäni kesken ilmalennon takaisin alaspäin, en halunnut mennä ylös ja minua pelotti valtavasti. Pikkuhiljaa aloin herätä, ja meni kauan ennen kuin olin varma että olin täysin hereillä.

Kokemus oli minulle uusi. En ole ennen  tuolla tavalla voinut halita untani, että olisin tiennyt näkeväni unta. Ja tuo heräämisvaihe oli myös pelottava kokemus, kun en ollut varma vähään aikaan, missä olen ja olenko varmasti hereillä. Hm, kaikellaista!