sunnuntai, 1. huhtikuu 2012

Vetoomus inhimillisempien hoitopalveluiden puolesta!

Mainostan täälläkin tätä vetoomusta, Inhimillistä järkeä hoitotyötä koskevaan päätöksentekoon, joka luotiin huolestuneen pienen kansalaisjoukon voimin. Vetoomuksen tavoitteena on lisätä inhimillisyyttä hoito-, kuntoutus- ja sosiaalipalveluihin. Ajatus ja "pakko tehdä jotain"-energia tuli Aamulehdessä julkaistusta autistisen Oskarin tarinasta, joka kosketti ja järkytti syvästi monia. Näin ei missään nimessä saisi olla asiat "hyvinvointi"-Suomessa, nyt on kissa nostettava pöydälle! Käykäähän lukemassa, allekirjoittamassa ja jakamassa vetoomusta tuttavienne tietoonkin jos koette asian tärkeäksi! Kiitos :)

keskiviikko, 28. maaliskuu 2012

Terapiakuvia!

Kuvaterapiaa terapiametsässä

Olin ollut ahdistunut pitkään. Työ- ja opiskeluasiat painoivat mieltäni ja olin stressannut tilannettani niin paljon, että minusta tuntui kuin pääni sisällä olisi ollut tiukkaakin tiukempi umpisolmu. En yksinkertaisesti löytänyt enää langanpäätä, josta olisin alkanut solmua avaamaan.

Kävin ystäväni luona ja taas vaihteeksi valitin hankalaa tilannettani. Meillä tuli puhe hiljentymisen ja ajatusten tyhjentämisen tärkeydestä. Jos tietää solmun olevan olemassa ja yrittää paniikissa riuhtoa sitä auki, lopputuloksena on todella tiukka ja vaikea sykkyrä. Pitäisi osata hellittää hetkeksi, hengittää syvään ja unohtaa koko solmun olemassaolo. Tämän jälkeen on helpompi rauhallisin mielin palata solmun ääreen, pyöritellä ja tutkailla sitä. Todennäköisesti se langanpää lopulta putkahtaa esiin. Joillekin tämä solmun unohtaminen käy esimerkiksi meditoinnin avulla. Joku juoksee itsensä henkihieveriin, joku maalaa mielenmaisemiaan. Kaikki keinot ovat yhtä arvokkaita!

Minä olen luontoihminen. Metsä on se paikka, jossa myyrän jäljet lumihangella tai kuusen oksalla sirkuttava sinitiainen saa koko maailman kutistumaan siihen hetkeen ja paikkaan. Pidän myös valokuvaamisesta. Saatan kyyhöttää tunnin liikkumattomana mökin pihassa, toisessa kädessä kamera, toisessa perunan palanen. Mielessäni ei käy koko tunnin aikana kuin hengittäminen mahdollisimman tasaisesti ja huomaamattomasti, kun siili vipeltelee mökin lähimetsässä ja etsii syötävää. Lopulta kun se tulee siihen tulokseen, että tuo outo perunanhajuinen möykky kuuluu pihan kalustukseen, se vipeltää luokseni ja nappaa perunan sormistani. Voi sitä onnen hetkeä kun saan napattua lähikuvan – joskin epätarkan – siilistä, joka seuraavassa hetkessä jo säikähtää kameran ääntä ja viipottaa takaisin metsään.

Mutta nyt tämä solmuni oli tiukka ja vaikea. Eikä minulla ollut mahdollisuutta lähteä monen sadan kilometrin päähän mökille siilimetsään. Eikä niitä siilejä pahemmin maaliskuussa ole vipeltelemässä...

Minut tuntien ystäväni ehdotti, että nyt minun kannattaa suunnata kameran kanssa lähimetsään ja ottaa valokuvia. Ei mitään vuoden luontokuvia, vaan kuvia jotka sillä hetkellä puhuttavat minua itseäni, kuvia jotka herättävät ajatuksia. Ja näin minä tein!

Tarkkailin yksityiskohtia. Miten oksat menevät ristiinrastiin, millaisia kuvioita männyn kaarna muodostaa. Huomasin kuinka puun ympäriltä on jo sulanut lumi. Voin jo kuvitella huumaavan havun ja sammalen tuoksun, jota tulvii parin kuukauden päästä ilmaan. Kevät on täällä! Uutta elämää, uusia alkuja, uusia mahdollisuuksia. Naps, sanoi kamera. Yksi oksa tekee U-käännöksen ja jatkaa matkaansa tyytyväisenä ihan eri suuntaan kuin oli alunperin tarkoitus, miksen minäkin voisi tehdä niin? Kuka sanoo mihin suuntaan pitää kasvaa, pääasia että kasvaa! Naps. Suuri, voimakas – voimauttava – mänty. Otan siitä tiukasti kiinni ja painan posken hetkeksi sen karkeaan kylkeen. Imen itseeni osan sen voimasta. Ja naps.

Paremmasta terapiasta viis, tämä on kuvaterapiaa terapiametsässä. Seuraavalla viikolla aukaisin solmuni ja laitoin pyörät pyörimään kohti muutosta. Kuka sanoo mihin suuntaan pitää kasvaa?

"Tule, tule!"




Kevät on täällä!


Suunnan muutos


Voiman lähde

torstai, 14. huhtikuu 2011

Luonnonkasvien hyötykäyttö

Olen Tampereen työväenopiston Lehtiavustajan työkalupakki -kurssilla, ja sain kirjoittaa kaupunkilehteen jutun luonnonkasvien hyötykäytöstä kauneuden- ja terveydenhoidossa. Olen ollut aiheesta kiinnostunut jo vuosia, joten oman tietämyksen pohjalta kirjoitin jutun. Laitan sen tännekin talteen.


LUONNONKASVEILLA TERVEYTTÄ JA KAUNEUTTA - Hyödynnä metsän antimet arjen askareissasi

Jos ostoslistassasi lukee ”salaattitarpeet, hiustenhoitoaine, desinfiointiaine ja ravintolisä”, sinun kannattaa suunnistaa kaupan ja apteekin sijasta metsään.

Ei tarvitse olla noita osatakseen hyödyntää luonnon antimia omassa terveyden- ja kauneudenhoidossaan. Kasvien hyötykäyttö säästää lompakkoa, tuo vaihtelua arjen askareisiin ja on hauskaa!

Useiden kasvien ja kasvinosien keruuaika on aivan nurkan takana. Keväällä kerätään puiden ja pensaiden lehtiä sekä ruohokasveja ennen kukinta-aikaa.

 Hyviä hyötykasveja löytyy lähes joka kolkasta. Muista kuitenkin, että vaikka jokamiehenoikeus sallii kukkien ja ruohokasvien keräämisen mistä vain, puista ei saa ottaa mitään ilman maanomistajan lupaa. Kannattaa myös jättää kaikki maanteiden lähellä olevat kasvit ilahduttamaan autoilijoita. Ne ovat keränneet itseensä saasteita, eivätkä sovellu hyödynnettäviksi.

Salaattitarpeiksi sopivat useat kasvit. Luonnon omat ”villivihannekset” ovat usein kaupan salaatteja ravinteikkaampia. Kerää esimerkiksi voikukan tai koivun pieniä lehtiä salaattien piristykseksi. Katso, että voikukan lehdet ovat nuoria ja sileäreunaisia, jätä kitkerä tyviosa pois. Voit kerätessäsi maistella, millaiset lehdet ovat parhaita! Ketunleivätkin ovat kivoja makupaloja, mutta niitä ei happamuutensa vuoksi kannata ahmia ylenmäärin.

Kuusen pieniä, vaaleanvihreitä vuosikasvaimia eli kuusenkerkkiä voit napsia suuhusi sellaisenaan. Näistä raikkaan makuisista flavonoidi- ja vitamiinipommeista voit myös hauduttaa teetä tai sekoittaa niitä pilkottuna sämpylätaikinaan.

Mikäli alkukesän huumassa ja hulinassa saat haavan tai hiertymän, kannattaa etsiä poimulehti, rikkoa sen pinta sormien välissä ja painaa sitä rikkinäistä ihoa vasten. Tällä piparkakun muotoisella lehdellä on limakalvoja supistava ja tulehduksia ehkäisevä vaikutus. Samalla tavalla toimii myös piharatamon lehti.

Kesäillan saunahetkeä varten voit valmistaa itse oman nokkos-hoitoaineesi. Keitä muutamaa nokkosen vartta vartin verran ja siivilöi vesi. Huuhtele hiuksesi shampoopesun jälkeen jäähtyneellä nokkosvedellä. Nokkonen parantaa päänahan verenkiertoa, vahvistaa hiuksia ja antaa tummille hiuksille luonnollista hehkua. Vaaleille kutreille tätä ei suositella, ellet halua vihertävää sävytettä hiuksiisi!

 

Luonnonkasveja voi hyödyntää usealla tavalla:

* Sellaisenaan: Esimerkiksi salaatteihin, keittoihin tai taikinan sekaan

* Hauteena eli teenä: Tuoreista tai kuivatetuista kasvinosista hauduttamalla valmistettu juoma

* Kääreenä: Kääre kastetaan kuumaan hauteeseen ja asetetaan vaurioituneen ihon päälle

* Kylpyvedessä: Jalka- tai kokokylpyihin

* Kosmetiikkana: Esimerkiksi kasvovesiin, hiustenhoitoon, ihovoiteisiin

1302797574_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

lauantai, 26. maaliskuu 2011

Uni maaoravasta ja maasiasta...

No niin, tämäpäs onkin sitte ihmeellinen juttu! Näin unta, jossa oli kaksi eläintä, joita kumpaakaan en tiennyt olevan olemassakaan. Tai ainakaan muistanut tietoisesti. Googletin jälkeenpäin tuntomerkkien perusteella ja molemmat löytyivät: eläimet olivat maaorava ja maasika 

Unessa olin iskäni kanssa menossa autolla hänen kodilleen päin (mökkimme on myös samalla suunnalla). Iskä pysäytti jostain syystä auton risteykseen ja lähti kävelemään jonnekin, ilmeisesti mökille, koska se oli siinä lähempänä. Huomasin metsän reunalla vähän jännän näköisen oravan, joka siis jälkeenpäin osoittautui maaoravaksi. Menin vähän lähemmäksi sitä, mutta harmikseni se säikähti minua kovasti. Se alkoi kasvaa, ja lopulta siitä tuli tosi kummallisen näköinen otus. Pulska, lyhytjalkainen ja pitkäkärsäinen, joka siis myöhemmin osoittautui maasiaksi. Sika lähti hyökkäämään minua päin, ja juoksin karkuun. Hyppäsin auton päälle, mutta se hyppäsi perässäni sinnekin. Onneksi iskä tuli juuri silloin takaisin, ja sai hämättyä otuksen pois kimpustani, mutta tilanne oli edelleen tosi pelottava.

Heräsin. Minua nyt jälkeenpäin huvittaa ja ihmetyttää, että miten voin nähdä unta kahdesta olemassa olevasta eläimestä, joista en tiennyt mitään ennenkuin näin tätä unta. Ja tuo nimienkin samanlaisuus, MAAorava ja MAAsika.  Jännä juttu :)

maanantai, 31. tammikuu 2011

Pelottava uni

Olen lukenut, että pahimmat painajaiset nähdään heti alkuyöstä, silloin kun ensimmäisen kerran vaipuu untenmaille ja aivot rentoutuu ja "pääsee vapaaksi". Tämä teoria on kyllä kerran jos toisenkin todettu paikkansapitäväksi - monesti sitä herää todellisen pelon vallassa ja kauhusta kankeana juuri puolen yön aikoihin. Unessa ei välttämättä ole mitään järin ihmeellistä tapahtunut, mutta unen tunnelma on ollut piinaava syystä tai toisesta. Näin tapahtui minulle myös toissa yönä.

Olin isossa huoneessa. Huone muistutti meidän olohuonetta, mutta se oli korkealla kerrostalossa, varmaan jossain kuudennen kerroksen paikkeilla (oikeasti asutaan toisessa kerroksessa), ja pihapiiri oli myös täysin vieras. Outoa oli, että huone oli lähes tyhjä, seinän vieressä oli vain yksi lipasto. Ihmettelin asiaa hetkisen, kunnes aloin kuulla kovaa sateen ääntä. Menin ikkunan viereen ja säikähdin, kun siinä olisi pitänyt olla iso kuusi aivan ikkunan lähellä, mutta se olikin kaadettu. Huomasin, että useita lähialueen puita oli vastikään kaadettu, oksia lojui siellä täällä. Minua ahdisti tämä asia suunnattomasti, ja alas katsoessa myös huippasi - ennen kuusi oli ollut "turvana" heti ikkunan alla. Käännyin taas huoneeseen päin peloissani, ja huomasin pystyväni liikkumaan kuin vedessä. Tai kuussa. Sillätavalla hitaasti pomppien painovoimaa uhmaten. Se oli mukava tunne. Samaan aikaan tajusin näkeväni unta ja otin tilanteesta ilon irti ja pompin ympäri tyhjää huonetta kuin lapsi pomppulinnassa. Yhtäkkiä muistin lukeneeni selkounista ja mietin, onko tämä nyt sitä selkounta. Muistin lukeneeni, että kokemus voi olla pelottava, kun ei ihan hallitse tilannetta eikä oikein tiedä mikä on totta ja mikä unta, ja uneen voi ilmaantua pelottavia asioita. Samalla huomasin hypänneeni niin lujaa, että olin menossa asunnon katon läpi seuraavaan kerrokseen kuin aave, ja panikoin. Olin varma että seuraavassa kerroksessa minua odottaisijoku kammottava näky. Ruumis tai jotain. Aloin räpiköidä ja riuhtoa itseäni kesken ilmalennon takaisin alaspäin, en halunnut mennä ylös ja minua pelotti valtavasti. Pikkuhiljaa aloin herätä, ja meni kauan ennen kuin olin varma että olin täysin hereillä.

Kokemus oli minulle uusi. En ole ennen  tuolla tavalla voinut halita untani, että olisin tiennyt näkeväni unta. Ja tuo heräämisvaihe oli myös pelottava kokemus, kun en ollut varma vähään aikaan, missä olen ja olenko varmasti hereillä. Hm, kaikellaista!