Niin, miksi unessa kaiken pitää olla niin vaikeaa? Yksinkertaiset asiat eivät vain ota onnistuakseen. Tässä uni viime yöltä:

Olin isäni ja veljeni kanssa jo kuolleen mummuni (äidinäiti) kodissa. Siis siinä missä hän asui kauan, kauan sitten, ennenkuin siirtyi palvelutaloon. Esittelin isälleni jotain "piirustusportfoliotani", jossa oli mukamas parhaita piirustuksiani, ja yksi taidevalokuva. Ne oli kylläkin tosi alkeellisia ja huonoja, pari hyvää siinä oli seassa. Iskä kehui niitä kovasti. Kysyin sitten veljeltäni, haluaisiko hänkin vilkaista, mutta hän vain katsoi telkkaria ja sanoi, ettei kyllä yhtään kiinnosta. Loukkaannuin siitä. Menin sitten penkomaan mummun laatikoita ja rupesin katselemaan vanhoja valokuvia. Sitten kysyin, että keittäisinkö kahvet. Iskä jotain höpötti että pitää sitten olla myös jotain sekä makeaa että suolaista kahvin kanssa, kun on vähän nälkä. Ja nyt tulee se kohta, johon otsikossa viittasin: En millään tajunnut miten sitä kahvia keitetään! Kaadoin vettä siihen purujen päälle ja tajusin että ei hemmetissä sitä siihen kaadeta! Sitten kaadoin vettä siihen mitta-astiaan, mutta ne mittamerkinnät oli tooodella ihmeelliset enkä tajunnut niistäkään yhtikäs mitään. Siinä minä pähkäilin ja aloin jo hermostua, ja sitten heräsin...